Suomalainen puukko kestää käyttöä ja aikaa

Suomalainen puukko on suoranainen käsite. Pitkään se on nauttinut suosiota jopa yli valtakunnan rajojen, ja yhä tänäkin päivänä suomalaisia puukkoja arvostetaan kaikkialla maailmassa.

Aluksi puukko oli käyttöesine; kantajansa tuki ja turva. Ajan myötä suomalaiset alkoivat kiinnittää huomiota myös puukon ulkomuotoon. Syntyi yhä koristeellisempia puukkoja; näyttäviä esineitä, joiden käyttöominaisuudet olivat yhä verrattomat.

Säröjä suomalaisen puukon maine sai 1800-luvulla, jolloin Pohjanmaan lakeuksilla temmelsivät puukkojunkkarit; häjyt. Kauhava, Yli- ja Alahärmä, Lapua, Isotalon Antti ja Rannanjärvi, kaikki nimiä, jotka melkein jokainen vielä tänä päivänäkin yhdistää ensimmäiseksi suomalaiseen puukkoon. Väkivaltaisuksista huolimatta ajanjakso on tuonut suomalaisen puukon tarinaan tiettyä rosoista mystiikkaa.

Suomalainen puukko tänään

Harva esine kestää yhtä hyvin aikaa, kuin suomalainen puukko. Nykyään käsityöpuukkojen rinnalle on toki tullut tehdasvalmisteisia puukkoja, mutta alkuperäinen ajatus ei ole kadonnut minnekään; puukko on edelleen kantajansa tuki ja turva. Se on tarvekalu, joka auttaa kotiverstaalla ja erällä, arjessa ja juhlassa. Puukon avulla eränkävijä vuolee kiehiset ja makkaratikut, käsistään kätevä saattaa pystyttää jopa louteen tai laavun. Metsästäjä nylkee puukolla saaliin ja kalastaja perkaa suomukyljet, taiteilija veistelee koriste-esineet, duunari käyttää puukkoa apunaan työpäivän askareissa.

Suomaisen puukon valmistusmateriaaleista perinteisin kombo lienee visakoivukahva yhdistettynä hiiliterästerään. Myös rosterista valmistetut terät ovat kuitenkin nykyään yleisiä, ja kahvoihin käytetään milloin luuta, tuohta tai nahkaa, milloin erilaisia kumi-, komposiitti- ja lujitemuoviseoksia.

Puukon aito anatomia

Mutta kuinka sitten tehdä pesäeroa aidon puukon ja puukkomaisen veitsen välille? Monesti suomalainen mieltää puukoksi minkä tahansa kiinteäteräisen veitsen, jossa toistuu jokin yleinen kombo: esim. edellä mainittu visakoivukahva hiiliteräksestä valmistetulla terällä. Materiaali ei kuitenkaan ratkaise. Puukko voi olla puukko valmistusmateriaaleista- ja menetelmistä riippumatta. Kaiken keskiössä on muoto.

Aidon puukon terä on hamaraltaan suora tai suorahko ja sen terän kärki nousee tasaisesti. Teroituskulma on 17-18 astetta. Kahva on varsin pelkistetty. Muodoltaan se  on hamaran puolelta paksumpi ja ohenee kohti teränsuuta tultaessa. Puukon kahvassa voi olla korkeintaan hela ja hillitty ponsi. Väistiä tai muuta ylimääräistä siinä ei kuitenkaan ole.  

Saatavilla on tietenkin runsaasi laadukkaita veitsiä, joissa on paljon puukkomaisia vaikutteita ja piirteitä. Vaikka tällainen veitsi ei etymologisessa mielessä täyttäisikään puukon määritelmää, näkee sitä usein myytävän ja käytettävän nimenomaan puukkona. Käyttäjän kannalta nimitys ei ole ratkaisevaa; pääasia että puukko (tai veitsi) täyttää halutut tarpeet.

Puukkotyypit ja nimitykset

Jos perinteiselle suomalaiselle puukolle pitäisi keksiä sopiva kuvaussana, se olisi ilman muuta yleispuukko. Työkalu, joka soveltuu vuoluun, mutta myös erittäin monipuolisiin leikkauksiin ja käyttötarkoituksiin. Vuolupuukon terän on oltava sitkeä ja kova; yhdistelmä, joka toteutuu täydellisesti vain harvoin, sillä kyseisillä ominaisuuksilla on tapana syödä toinen toisiaan. Kapealla ja lyhyellä terällä varustettuja puukkoja kutsutaan usein nikkarinpuukoiksi. Nikkarinpuukko on omiaan esim. kaiverruksiin ja muihin tarkkuutta vaativiin toimiin.

Lisäksi markkinoille tuotetaan yhä erilaisia perinnepuukkoja vanhoista kunnon kauhavalaisista korupuukoista aina Rannanjärven henkeä huokuviin Härmän puukkoihin ja Tommi-puukoista Lapinleukuihin. Esimerkiksi kuvaus Tommi-puukon synnystä on varsin kiehtova. Voit lukea lisää legendaarisen puukon vaiheista Lamnian artikkelista Tommi-puukon tarina.

Lapinleuku on sekin oma tarinansa, eikä leuku oikeastaan täytä puukon määritelmää. Usein tämä alun perin saamelainen työkalu mainitaan kuitenkin nimenomaan suomalaisten puukkojen yhteydessä. Leuku on omanlaisensa; kookas veitsi, jota ei ole tarkoitettu esim. vuolukäyttöön, vaan pikemminkin lyöntityökaluksi ja esim. ruhojen paloitteluun. Tyypillinen leuku on varsin kookas ja pitkäteräinen, profiililtaankin se on erilainen kuin perinteinen puukko.

Lue lisää leu’uista Lamnian artikkelista Lapinleuku – elävä legenda.

Yhteenveto: suomalainen puukko elää ja voi hyvin

Suomalaisen puukon kaiku on vahva ja mitä enemmän Suomi-puukkoja viedään maailmalle, sitä enemmän myös sen maine kasvaa.  Yrjö Puronvarren, Iisakki Järvenpään ja Juho Kustaa Lammin seuraksi on sittemmin syttynyt toinen toistaan kirkkaampia tähtiä.

Marttiinin (joka nykyään kuuluu Rapala VMC Oyj -konserniin) kaltaisten monikansallisten megabrändien lisäksi maamme on edelleen täynnä perinteiden nimiin vannovia pajoja, yksittäisiä seppiä ja näkemyksellisiä kädentaitajia, jotka tuottavat joskus jopa tyystin uniikkeja taideteoksia.

Roselli-puukkojen isä, legendaarinen Heimo Roselli, tunnetaan miehenä, joka kehitti kehutun UHC Wootz teräksen. Kauhavalta ponnistavat Kamppilat tunnetaan Ahti-puukoistaan ja J-P Peltosen Sissipuukko on tuttu vähintään kaikille varuskuntien kasarmeilla aikaansa viettäneille. Pohjois-Savon sydämessä monesti palkittu Pekka Tuominen valmistaa puukkoja ja veitsiä vankalla ammattitaidolla. 

Innovatiivinen Pasi Jaakonaho tunnetaan erityisesti luonnonläheisestä ajattelustaan ja taipumuksestaan hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Uniikkipuukoistaan tuttu Simo Passi yhdistelee ikivanhoja perinteitä ja moderneja menetelmiä. Nimellä Kemp Knives Custom-veitsiä valmistava Otto Kemppainen tuo pelikentille nuoruuden innokkuutta ja raudanlujaa osaamista.

Lamnian verkkokaupasta löydät Suomen kattavimman valikoiman erilaisia puukkoja. Katso koko laaja suomalaisten puukkojen valikoima ja valitse mieleisesi.