Tommi-puukon tarina

Puukkojen ystävänä olet varmasti kuullut puhuttavan Tommi-puukoista. Mikä kumman Tommi-puukko, olet kenties tullut ajatelleeksi. Mistä moinen nimi tulee ja mitä Tommi-puukolla oikeastaan tehdään?

Tommi-puukon historian juuret pesivät syvällä Hyrynsalmen soisessa maastossa. 1800-luvun loppupuolella Kainuussa vaikutti muuan Kalle Keränen (1844–1912), nuorukainen, joka jo varhaisella iällä oli osoittanut huomattavia lahjoja sepäntöissä.

Kun Fiskarsin hienotaospaja 1860-luvulla kutsui leipiinsä rautamestari Thomas Woodwardin aina Englannista asti, matkusti myös Keränen Fiskarsiin aikeinaan oppia maestrolta uusia taitoja. Kainuussa ei ollut kuultukaan esimerkiksi öljykarkaisusta, eikä Keränen kokenut vielä itseään riittävän oppineeksi taonnassakaan. Sitä paitsi ruoanpuute kiusasi; elettiinhän Kainuussa tuolloin kaikkein pahimpia nälkävuosia. Etelässä leivän sen sijaan kerrottiin olevan leveämpää.

Kävi niin, että potentiaalia osoittaneesta nuoresta sepästä tehtiin Woodwardin oppipoika. Mestarin hoteissa Keränen oppi kaiken karkaisusta, taonnasta ja metallien valamisesta, ja neljän Fiskarsissa vietetyn vuoden jälkeen Keränen palasi kotikonnuilleen ikään kuin kukkaansa puhjenneena. Keränen perusti perheen ja pisti pystyyn pajan, josta käsin hän alkoi harjoittaa sepäntöitä ammattimaisesti. Hän työskenteli mm. kirkkorekien koristeraudoitusten, vyönsolkien ja hevosten valjaiden parissa. Lopulta hänen merkittävimmäksi aikaansaannoksekseen muodostui kuitenkin puukko. Keränen yhdisti Woodwardilta oppimansa taidot vanhaan hyrynsalmelaiseen puukkomalliin. Syntyi Tommi-puukko. Puukko, joka yhdisti kauniin muotokielen käytännöllisyyteen ja suorastaan käärmemäisen purevaan terävyyteen.

Tommi-puukosta tuli omanlaisensa taideteos ja kulttiesine. Sen innoittamana on sittemmin perustettu jopa Tommi-puukon Perinneyhdistys.

Tommi-puukko saa nimen

Tommi-puukko oli ehtinyt olla olemassa jo jonkin aikaa, ennen kuin se sai kasteen. Fiskarsissa Keräsen oppi-isää Thomas Woodwardia oli kutsuttu suomalaisittain Tommiksi. Kotiin palattuaan Keränen kertoili mielellään tarinoita oppi-isästään, ja etenkin parin lasillisen jälkeen hän saattoi silloin tällöin äityä jopa hienotunteiseen vertailuun. Niinpä myös Kerästä alettiin kutsua Tommiksi ja hänen puukkojaan tämän myötä Tommi-puukoiksi.

Se mikä alkoi Hyrynsalmelta, levisi pian naapurikuntiin ympäri Kainuuta ja Koillismaata. Nykyään Tommi-puukkoja valmistetaan halki Suomen maan, Etelästä Pohjoiseen. Tommi tunnetaan erityisesti käytännöllisyydestään, mutta myös kauniin pelkistetystä ulkonäöstään, joka niin upeasti istuu suomalaisten nöyrään ja vaatimattomaan sielunmaisemaan.

Tommi-puukosta on toki olemassa erilaisia variaatioita, joille kullekin on myös omat nimityksensä. Arki-Tommi, Juhla-Tommi, Jääkäri-Tommi ja Tupla-Tommi, unohtamatta Akkain-Tommia. Ehta Tommi on alusta loppuun käsityönä toteutettu. Tommi-puukossa korostuu uniikki yksilöllisyys, sekä tekijänsä joskus rouheakin kädenjälki, eikä Tommi-puukko missään nimessä ole mikään tehdasvalmisteinen massatuote.

Joskus Tommi-puukkoja kutsutaan myös nimellä Kainuun puukko.

Taito siirtyy isältä pojalle

Tieto ja taito aidon Tommi-puukon valmistamisen takana pysyi pitkään perhepiirissä. Keränen jatkoi puukkojen parissa viimeiseen asti. Kun aika vuonna 1912 jätti Keräsestä, periytyi mantteli hänen pojalleen, Seth ”Setti” Keräselle. Vasta 1930-luvulla Tommi-puukkoja alettiin jäljitellä ensin Hyrynsalmella ja myöhemmin muualla Kainuussa.

Pojasta kehkeytyi vähintäänkin isänsä veroinen puukkomestari, ja hän teki osaltaan Tommi-puukkoja tunnetuksi valmistamalla Tommeja sotaan joutuville jääkärialokkaille. Setin osaamisesta jotain kertoi presidentti Urho Kekkosen mieltymys nuoren Keräsen puukkoihin. Setistä oli tullut Kekkosen luottoseppä ja valtionpäämies tapasi jopa lahjoittaa Setin valmistamia Tommeja kollegoilleen ja muille silmäätekeville käydessään virkamatkoilla. Väitetään jopa, ettei Kekkonen kelpuuttanut kenenkään muun kuin Setin valmistamia puukkoja.

Tommi-kulttuuri elää

Aika toi kuitenkin tulessaan teollistumisen, jolloin myös Tommi-puukko uhkasi jäädä massatuotettujen liukuhihnapuukkojen jalkoihin. Asialleen omistautuneiden seppien, perinteen ystävien ja muiden kulttuurinvaalijoiden ansiosta perinne saatiin kuitenkin elvytettyä ja pidettyä elossa.

Nykyään traditio voi hyvin ja Tommi-puukon tulevaisuus näyttää valoisalta. Vaikka monet Tommi-puukkoja valmistavista sepistä alkavat jo olla ikämiesiässä, tulee uusia tekijöitä ja osaajia jatkuvasti mm. lukuisien kansalaisopistojen kurssien kautta.

Iät ja ajat Tommi-puukko on kuulunut suomalaisten arkeen. Se on ollut luottopeli niin työläisten, retkeilijöiden kuin metsästäjienkin keskuudessa ja se on liitetty jopa osaksi arvokkaisiin iltamenoihin tarkoitettuja kansallispukuja.

Tommi-nimitystä käytetään nykyään myös markkinointimielessä, joskus jopa puukoista, jotka eivät ansaitsisi tulla kutsutuksi Tommeiksi. Aidon Tommin kyllä tunnistaa; se on tekijänsä näköinen. Aito Tommi on terän taonnasta tupen viimeiseen ompeleeseen asti tekijänsä henkilökohtaista käsityötä. Se on uniikki käyttöesine, joka ei edes pyri olemaan virheetön. Tommi-puukko jos joku, on suomalainen puukko. Se on aivan kuin suomalaiset itsekin; luotettava ja uuttera, kuvia kumartelematon, mutta silti nöyrä. Se ei prameile turhilla koristeilla, vaan antaa käytännönläheisen olomuotonsa puhua puolestaan.

Toivottavasti artikkelimme opetti sinulle hiukan lisää Tommi-puukoista ja niiden historiasta. Lamnian verkkokaupasta löydät maamme eturiviin puukkoseppien valmistamia traditionaalisia Tommeja.