Johdatus kääntöveitsien kiehtovaan maailmaan

Kääntöveitsi, taittoveitsi, taskuveitsi; rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kääntöveitsellä tarkoitetaan sananmukaisesti kääntyvää, taittuvaa veistä, jossa teräosa kätkeytyy kahvan uumeniin milloin veitsi ei ole käytössä.

Siinä missä kiinteäteräinen veitsi tai puukko käsittää oikeastaan vain kahvan ja terän sekä mahdollisia kiinnikkeitä ja koristeita, vaatii kääntöveitsi mekaniikkaa ja huomattavasti enemmän komponentteja.

Käyttötarkoitus osaltaan määrittää, mitä ominaisuuksia veitseltä vaaditaan. Moni haluaa helpon ja nopean, ns. yhdellä kädellä avattavan järjestelmän, moni taas vannoo esimerkiksi käyttöturvallisuuden tai mutkattoman kannettavuuden nimiin.

Tässä oppaassa käymme läpi kääntöveitsien mekaanisia ratkaisuja ja luomme kurkistuksen siihen, mitä kaikkea valmis kääntöveitsi kätkeekään sisälleen. Selvennämme hiukan myös kääntöveitsiin liittyvää termistöä. Sanasto kun on suurilta osin vieraskielinen, eikä useimmille veitsen osille tai mekanismeille ole olemassa vakiintunutta suomenkielistä vastinetta.

Terä auki vikkelästi ja vaivatta

Terän ohella kääntöveitsi koostuu kahvaosasta ja rungosta. Kun kääntöveistä ei käytetä, pysyy terä taittuneena rungon sisällä. Sisuksissa oleva lukitus pitää terän aloillaan, niin ettei se pääse avautumaan vahingossa. Terän avaamiseen on olemassa monia erilaisia mekanismeja, joista esittelemme nyt yleisimmät.

Jotkut valmistajat suosivat niin sanottua sormiaukkoa (opening hole, tai Spydercon tapauksessa Round hole / Spydie-hole). Terän tyvessä, lähellä kahvaosaa sijaitseva aukko mahdollistaa veitsen nopean avaamisen tarttumakäden peukaloa apuna käyttäen.

Suosittu avausmekanismi on myös ns. tappi (thumbstud), joka sijaitsee tyypillisesti joko terän toisella sivulla tai molemmilla. Joissain veitsissä tappi sijaitsee terän tyven päällä. Tällaista terän ylätyvessä olevaa järjestelmää kutsutaan myös nimellä levy (disc). Systeemi on kehitetty ajatellen käytön nopeutta ja helppoutta. Aseta peukalosi tapille tai levylle, paina sitä terää vasten ja tee puoliympyrää mukaileva sormenliike; helppoa, kun idean oivaltaa.

Yleinen on niin ikään flipper, eräänlainen vipu, jota käytetään etusormella ja joka terän auki ollessa toimii myös jonkinlaisena sormisuojana (finger guard). Vipu sijaitsee yleensä veitsen alaosassa ja mahdollistaa nopean terän avaamisen yhdelläkin kädellä.

Kynsilovi (nail nick) on käytössä erityisesti linkkareissa. Nimensä mukaisesti sillä tarkoitetaan terästä löytyvää uraa, jota apuna käyttäen terä avataan kynnellä. Mekanismi ei ole kovin nopea, eikä välttämättä edes järin käytännöllinen, sillä avaamiseen tarvitaan useimmiten molempia käsiä. Kynsilovi on kuitenkin erittäin turvallinen vaihtoehto.

Toimiva lukitusmekanismi on turvallisuuden tae

Kun terä on saatu auki, lukitsee jokin tietty mekaniikka sen jämäkästi käyttövalmiuteen. Esittelemme nyt yleisimmät lukkotyypit. Useilla valmistajilla on käytössään patentoituja lukkoja, jotka eroavat esikuvistaan vain hieman, tai lähinnä nimen osalta. Tarkoitus on kuitenkin aina sama. Saada kääntöveitsen terä pysymään toimintavalmiina, joko mekaniikan turvin tai itseavusteisesti.

Kitkalukko

Yksinkertaisimmillaan tähän riittää pelkkä kitka. Yleistä Slip joint -lukkoa kutsutaankin täkäläisittäin kitkalukoksi; yksi harvoja kääntöveitsiin liittyviä termejä, joka on vakiintunut kieleemme. Kitkalukko ei periaatteessa lukitse terää; veitsen käyttäjä tekee sen toiminnallaan. Kun terään kohdistuu oikeasta kulmasta tulevaa jännitystä, terä pysyy auki. Vastaavasti sulkeminen onnistuu päinvastaisella jännitteellä. Slip joint -mekanismi on simppeli, mutta sen minkä se helppokäyttöisyydessä antaa, se häviää turvallisuudessa ja kestävyydessä. Kitkalukko ei sovellukaan voimaa vaativiin ponnistuksiin. Myös esim. vuoluhommissa on syytä olla erityisen tarkkana.

Liner lock

Yksi yleisimmistä lukkotyypeistä on Liner lock, jota suomalaisittain voisi kutsua lähinnä levylukoksi. Liner lock pohjaa siis rungon lineriin; jousimaisesti toimivaan metallilevyyn, jotka terän avautuessa painautuu terää vasten kunnes eräänlainen kahvaosasta löytyvä stopperi (stop pin) seisauttaa levyn liikkeen ja kohdistaa terän oikein. Lukon tahatonta avautumista estää puolestaan pieni pallonmuotoinen kuula (detent ball), joka kiinnittyy terän pohjassa tarkoitusta varten olevaan reikään. Levylukko suljetaan painamalla levyä takaisin kohti veitsen runkoa.

Levylukkoa pidetään varsin luotettavana lukkotyyppinä, joskin kestävyys asettaa toisinaan haasteita. Soveltuu huonosti raskaampiin operaatioihin sillä metallilevy itsessään on varsin ohut ja kestää rasitusta rajallisesti. Myös väljyys ja löystyminen asettaa toisinaan haasteita.

Frame lock

Liner lockin ideaa hyödyntää myös Frame lock, joka on yksinkertaistettu, mutta silti vahvempi versio levylukosta. Frame lockissa levy on huomattavasti paksumpi kuin Liner lockissa ja itse asiassa kiinteä osa kahvaa. Frame lockin kehittäjänä pidetään yleisesti custom-veitsistään tuttua Chis Reeveä, jonka innovoima Reeve Integral Lock (R.I.L) oli itseasiassa ensimmäinen yleisesti hyväksytty Frame lock. 

Reeve Integral  pohjalta on kehitelty lukuisia variaatioita, kuten Kershawin veitsissä usein tavattu Sub-frame lock.

Compression lock

Jonkinlaisena käänteisenä versiona Liner lockista voidaan sen sijaan pitää Spydercon patentoimaa Compression lock -mekanismia, eli kompressiolukkoa. Myös Compression lock pohjaa joustavaan lineriin, mutta tässä tapauksessa lineri kulkee pystysuunnassa pitkin veitsen rankaa. Tämä puolestaan parantaa mm. turvallisuustekijöitä, sillä sormet eivät jää vahingossakaan terän tielle sitä suljettaessa. Miinuspuolena voidaan pitää tietynlaista ehdottomuutta; mikäli kompressiolukko on säädetty huonosti, se pysy toimintakykyisenä. Vaatii toisinaan osaavaa säätöä.

Axis lock

Kunniamaininnan ansaitsee Benchmaden maineikas Axis lock. Systeemi on sikäli yksinkertainen; teräksinen tanko kulkee poikittain kahvaosaan ja runkoon tehdyssä kolossa, ja Omega-jouset (nimetty muotonsa mukaan) kiristävät sen tasaisesti molemmilta puolilta. Tangon takaosaan on tehty lovi. Terän avautuessa jouset pakottavat tangon loveen ja ja stopperi pysäyttää ja vakauttaa terän.

Axis lock on erittäin turvallinen ja vahva mekaniikka, joskin lukon pito saattaa ajan myötä heikentyä jousituksen kulumisen myötä.

Axis-lukon pohjalta on tuotettu monia muitakin vastaavia, kuten Sal ja Eric Glesserin jalostama Ball Bearing Lock, jossa teräksinen kuulalaakeri ja yksi kahvaan ankkuroitu kierrejousi muodostavat mekaanisen perustan. Kuulalaakerilukko on käytössä mm. Spydercon suositussa Manix 2 -veitsimallissa.

Backlock

Klassinen lukitusjärjestelmä Backlock (lockback) tuli tunnetuksi aikanaan Buckin myötä. Se on eräänlainen paranneltu ja turvallisempi versio kitkalukosta. Se on myös varma ja turvallinen vaihtoehto hieman kovempaankin käyttöön. Lukko on vahva ja mitä enemmän terään kohdistuu vastusta, sitä paremmin lukko jopa toimii.

Veitsen terän kannassa on pieni lovi, johon lukko asettuu estäen näin terän liikkumisen. Veitsen ruoto toimii ikään kuin isona jännitteenä, joka myös sulkee terän. Painamalla ruodon takaosasta se kallistuu ja nojautuu kahvan sisällä sijaitsevaa levyä vasten, jolloin ruodon etuosa nousee ylöspäin ja vapauttaa terän. Usein samaksi sekoitettu Mid Lock on toimintaperiaatteeltaan sama, mutta lukitus poistetaan veitsen rungon keskiosasta.

Kääntöveitsen osat

Kääntöveitsen anatomian hahmottaminen ei ole aina helppoa harjaantuneemmallekaan veitsiasiantuntijalle. Termistö vilisee vierasperäisiä ilmaisuja, eikä monille käsitteille ole olemassakaan kunnon käännöstä. Valmistajat ja ns. kustomoijat etsivät ”hardwarea” englannin kielellä.

Käydään seuraavaksi kääntöveitsen sisus läpi osa osalta.

Ulommaisena ovat tietenkin kahvapalat (handle scales), joiden puristuksiin koko muu veitsi tavallaan rakentuu. Kahvassa on yleensä vielä mukana kantamista helpottamaan tarkoitettu taskuklipsi, joka on kiinnitetty kahvapalaan yleensä ruuvein. Kahvaosassa on usein myös läpimentävä aukko (lanyard hole) turvanarua varten.

Kahvapalojen jälkeen vuorossa on yleensä lineri (laineri); metallista tai esim. komposiitista, kuten G-10:stä valmistettu levy, joka estää terää joutumasta kosketuksiin kahvan sisäpinnan kanssa.  Mikäli lineri on esim. puuta tai muuta elävää materiaalia, se vahvistaa samalla osaltaan kahvapaloja.

Veitsi kätkee sisuksiinsa vielä varsinaisen lukon ja tietenkin terän. Terän ja kahvan yhtymäkohtaa kutsutaan nimellä joint. Tässä kohdin terä yhdistyy terään tapin avulla (pivot pin).

Rungon sisään jäävät backspacer, spacerit ja standoffit ovat tavallaan eräänlaista täyte- tai tukimateriaalia, joiden rooli voi olla lähinnä veitsen rungon vahvistaminen ja tasapainotus. Nämä osat voivat olla esimerkiksi värjättyjä (anodisoituja), jolloin ne tuovat veitselle visuaalista ilmettä.

Osat kiinnitetään tai niitataan toisiinsa ruuveilla, nastoilla, niiteillä tapeilla tai muilla kiinnikkeillä.

Yhteenveto

Vaikka kokoon taittuva kääntöveitsi on huomaamaton ja varsin helppo apuväline monissa arkisissa askareissa ja esimerkiksi retkeilyssä, ovat ne erittäin suosittuja myös keräilijöiden keskuudessa. Harjaantunut veitsifanaatikko saattaa omistaa lukuisia eri versioita samasta veitsimallista ja uutuuksia ja harvinaisuuksia odotetaan hartaasti. Silloin tällöin saataville tuleekin spesiaaleja variaatioita ja pienen valmistuserän erikoispainoksia, ja kun näin tapahtuu, syövät nopeat yleensä hitaat. Kääntöveitsi ei ole pelkkä arjen apuväline tai työkalu. Se on samalla statussymboli, ja näyttävä esine, jolla temppuillaan, jota pikemminkin hypistellään ja ihaillaan, kuin käytetään varsinaiseen tarkoitukseensa.

Toivottavasti viihdyit artikkelimme parissa ja opit taas jotain uutta kääntöveitsistä. Lamnian verkkokaupasta löydät valtavan valikoiman kääntöveitsiä ja kustomointiin tarvittavia osia.

Suodata kääntöveitsiä esimerkiksi tietyn avausmekanismin tai lukkotyypin perusteella tai etsi mieleisesi lempisuunnittelijasi perusteella. Henkilökuntamme vastaa mielellään kääntöveitsiin liittyviin kysymyksiisi ja auttaa tarvittaessa sinua löytämään juuri haluamasi veitset ja tarvikkeet.