Tunnetko tekstiilit?

Voidaan sanoa, että vaateteollisuus on eräänlaisessa murroksessa. Ajankuva asettaa paineita ja vaatimuksia ympäristötietoisuudelle ja pakottaa valmistajat kohti eettisempiä ja kauaskatseisempia valintoja. Materiaalien kierrätys on yleistymään päin ja esim. eläinperäisten kuitujen käyttöön liittyy paljon valvontaa ja erilaisia standardeja. Terminologia ei sen sijaan välttämättä aukea kaikille. Materiaalit ominaisuuksineen kyllä ilmoitetaan, mutta monesti syvällisempi perehtyminen vaatii melkoisen Google-maratonin – ja aiheuttaa samalla vähintään kookkaan kumisaapikkaan kokoisen hiilijalanjäljen.

Kuinka siis oppia ymmärtämään paremmin eri materiaalien mukanaan tuomia hyötyjä ja haittoja? Tähän Lamnian tekstiilioppaaseen olemme koonneet tietoa vaateteollisuuden yleisimmistä materiaaleista, niiden ympäristövaikutuksista ja siitä, miten eri materiaalit vaikuttavat valmiiseen vaateeseen.

Keinokuidut vs. luonnonkuidut

Tekstiileissä käytettävä kangas koostuu joko teko- tai luonnonkuiduista tai molemmista. Luonnonkuiduiksi lasketaan eri kasvikuidut, kuten puuvilla ja pellava, sekä eläinkuituihin kuuluvat erilaiset villat ja mm. nahka ja silkki. Tekokuituihin taas luetaan vaikkapa viskoosi, polyamidi eli nylon, polyesteri ja vaikkapa elastaani, tutummin spandex. Kuiduista puolestaan valmistetaan kankaita, joiden ominaisuudet vaatteen suhteen vaihtelevat.

Vaikka keinokuidut valmistetaan usein uusiutumattomista luonnonvaroista, ei luonnonkuitu ole automaattisesti ekologisempi. Esim. vaateteollisuudessa erittäin suositun puuvillan viljely syö kosolti lääniä, kuluttaa suunnattomasti vettä ja kuormittaa maaperää. Eläinperäisten kuitujen kohdalla on aina syytä varmistaa, ettei eläimille ole aiheutettu tarpeetonta kärsimystä.

Keinokuitujen tuotannossa sen sijaan pärjää pienemmälläkin viljelyalalla. Keinokuiduista valmistetut vaatteet ovat myös varsin kulutuskestäviä. Toisaalta kierrättäminen on hankalaa, toisinaan jopa mahdotonta. Synteettisten kuitujen kohdalla ongelmia tuottaa myös vesistöihin liukeneva mikromuovi.

Seuraavaksi käymme läpi yleisimpiä tekstiilimateriaaleja lyhenteineen ja ominaisuuksineen, sekä pohdimme kuitujen ympäristövaikutuksia.

Yleisimmät tekstiilimateriaalit

Puuvilla (CO)

Puuvilla on kenties käytetyin materiaali vaatekankaissa. Se hengittää hyvin ja on erittäin kestävää, lisäksi se tuntuu ihoa vasten miellyttävältä. Puuvilla on kuitenkin altis rypistymään. Sillä on myös taipumus kutistua pesussa. Viljely kuormittaa huomattavasti ympäristöä.

Luomupuuvilla on onneksi yleistymään päin. Se rasittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän, eikä kuluta samalla tavalla luonnonvaroja, kuten vettä. Lisäksi luomupuuvilla kasvatetaan ilman kemiallisia torjunta-aineita ja synteettisiä lannoitteita.

Polyesteri (PES)

Polyesteri on vahva muovikuitu, jonka funktio sekoitekankaissa on ennen muuta lujittaa vaatetta. Esim. teknisissä vaatteissa polyesterin käyttö puolustaa hyvin paikkaansa, sillä kuitu on paitsi kestävä, myös kevyt ja varsin säänpitävä. Polyesteri on rypistymätön ja sietää hyvin pesua. Lisäksi se suojaa UV-säteilyltä. Muovisen kuidun hengittävyysominaisuudet eivät sen sijaan ole kummoisetkaan. Polyesteri valmistetaan uusiutumattomiin luonnonvaroihin kuuluvasta maaöljystä. Se on kuitenkin kierrätettävissä sulattamalla. Nykyään moni valmistaja suosiikin ekologisuuden nimissä kierrätettyä polyesteriä.

Polyamidi / Nylon (PA)

Polyamidit valmistetaan öljyteollisuuden sivutuotteista. Polyamideja käytetään usein sekoitekankaissa, monesti yhdessä esim. puuvillan kanssa. Polyamidi on lujaa ja varsin elastista ja usein sitä lisätäänkin muun muassa neuleisiin tuomaan joustoa. Rypistymätön kuitu on kestävää ja suojaa tehokkaasti säiltä, tosin UV-säteilyä se sietää heikosti. Joillakin polyamidilaaduilla on myös heikohkot hengittävyysominaisuudet. Polyamidista valmistettuja tekstiilejä on syytä pyykätä tiuhaan, sillä lika kuluttaa kuitua.

Polyamidi ei hajoa luonnossa, vaikkakin nykyään on olemassa myös biopohjaisia polyamidilaatuja. Polyamidi käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja ja tuottaa runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Polyamidia on kuitenkin mahdollista kierrättää, ja vastuullinen vaatevalmistaja hyödyntääkin prosesseissaan kierrätettyjä raaka-aineita. Polyamidi tunnetaan paremmin sen kauppanimellä nylon (nailon).

Polyuretaani (PU)

Polyuretaania käytetään pääasiassa tekstiilikankaiden pinnoitteena sen vedenpitävien ominaisuuksien vuoksi. Kosteuden lisäksi polyuretaani sietää erinomaisesti lämpöä. Polyuretaania käytetään yleensä erilaisissa sadevaatteissa. Polyuretaani, kuten useimmat synteettiset kuidut, valmistetaan öljystä. Polyuretaani on kierrätettävissä, vaikkakaan sen kierrätys ei vielä ole kovin yleistä.

Viskoosi (CV)

Viskoosi on varsin yleinen muunnoskuitu ja se muistuttaakin suuresti luonnonkuituja. Sellupohjaista viskoosia käytetään usein sekoitteena esim. puuvillan ja polyesterin kanssa. Koska sen hengittävyysominaisuudet ovat mainiot, sitä käytetään pääasiassa kesäkeleille tarkoitetuissa vaatteissa ja toisaalta vaatteiden vuorauksissa.

Ympäristövaikutuksiltaan viskoosikuidut ovat kaksijakoisia. Itsessään biohajoavaa viskoosia on mahdollista tuottaa varsin olemattomilla hiilidioksidipäästöillä, mutta erityisesti sekoitteissa käytettynä ympäristön kuormitus on suurta. Prosessissa käytetään myös usein runsaasti kemikaaleja, joiden kierrätettävyys vaihtelee. Lisäksi valmistus kuluttaa valtavasti vesivaroja.

Elastaani (EA)

Öljypohjaista elastaania käytetään sekoitekankaissa tuomaan vaatteisiin joustavuutta ja miellyttävää tuntumaa. Kuten nimikin vihjaa, on elastaani varsin elastista; se venyy ja palautuu erinomaisesti. Toisaalta se ei ole kovin kestävä kuitu. Myös lämpöä, säitä ja valoa se sietää huonosti. Märkänä se on altis homeelle. Kuitenkin jo muutama prosentti elastaania riittää tuomaan vaatteelle riittävästi joustoa.

Sen lisäksi, että elastaani valmistetaan uusiutumattomista luonnonvaroista, sen on luonnossa hajoamaton ja sen kierrätettävyys on huono. Mikäli elastaania on käytetty esim. yhdessä puuvillan kanssa, heikentää sen mukana olo tuotteen kierrätettävyyttä. Se on myös varsin kallis materiaali.

Akryyli

Akryyli, eli polymetyylimetakrylaatti, on keinokuitu, joka on kehitetty imitoimaan villaa. Se on verrattain edullista ja kestää hyvin erilaisia kemikaaleja. Säänkestävien ominaisuuksiensa tähden akryylia käytetään lähinnä ulkoiluvaatteissa. Muovinen kuitu ei kuitenkaan hengitä. Lisäksi se on erittäin paloherkkää ja helposti sähköistyvää ja nyppyyntyvää.

Akryyli valmistetaan uusiutumattomasta maaöljystä. Sen tuotanto vaatii jopa moniin muihin keinokuituihin verraten runsaasti energiaa ja vettä. Myös mikromuovit aiheuttavat ympäristöongelmia.

Stretch

Stretchiä käytetään tuomaan tekstiileille joustoa. Valmistuksessa elastaania sekoitetaan toiseen kuituun.

Fleece

Fleecellä tarkoitetaan nukkaista tekokuitua, joka on valmistettu polyesteristä. Fleece-vaatteet ovat erittäin pehmeitä ja lämpimiä. Ne myös kuivuvat kastuttuaan nopeammin, kuin esimerkiksi villasta valmistetut vaatteet. Miinuspuoliin kuuluu esim. tulenarkuus. Fleece ei olekaan viisain valinta esim. erätulille. Syttymisen sijaan se sulaa helposti, joskus kipinä riittää. Mikromuovien takia fleecekankaat kuormittavat myös rajusti ympäristöä.

Villat

Villojen suurimpiin etuihin luetaan niiden erinomainen eristävyys. Villavaatteilla on myös kyky imeä itseensä kosteutta tuntumatta märältä. Puhtaanapito on helppoa, sillä usein villavaatteille riittää pelkkä tuuletus; pehmeä ja ilmava villakuitu hylkii näet likaa tehokkaasti.

Sen sijaan villaa ei tunneta erityisen hyvästä kulutuskestävyydestä. Sillä on myös taipumus nyppyyntyä. Villavaatteet saattavat myös kutittaa ihoa.

Yleisimmin käytettyjä villalaatuja ovat esimerkiksi perinteinen lampaanvilla, merinovilla (joka myös on peräisin lampaista), kashmir ja yleistymään päin oleva alpakka.

Merinolampaista keritty villa on nykyään erittäin suosittua, joskin siitä valmistetut vaatteet ovat usein melko hintavia. Merinovilla on ohut ja hieno kuitu, jolla on luontainen kyky säädellä lämpötilaa olosuhteisiin suotuisaksi; kylmällä se lämmittää ja kuumalla säällä se estää hikoilua tehokkaasti.

Monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi merinovillaiset asusteet nauttivat suosiota esim. vaeltajien ja retkeilijöiden keskuudessa. Myös talviliikuntaan merinovillasta valmistettu vaate on viisas valinta. Merinovilla sopii hyvin kerrospukeutumiseen. Antibakteerinen kuitu ei ole altis hajuille. Lisäksi se siirtää kosteutta tehokkaasti ulompiin kerroksiin.

Merinovillan miinuksiin voidaan laskea sen heikko hankaus- ja kulutuskestävyys. Myös merinovillan ekologisuus voidaan jossain määrin kyseenalaistaa mm. jalostuksen ja erityisesti loisia ehkäisevien mulesing-toimenpiteiden vuoksi. Eettinen kuluttaja varmistaakin, että villa on tuotettu mulesing-vapaasti. Esim. Australiassa, jossa muuten tuotetaan peräti 80 % maailman tekstiiliteollisuuden käyttämästä villasta, on mulesing-toimenpide täysin laillinen siitökin huolimatta, että se aiheuttaa lammasparoille suuria kärsimyksiä.

Pehmeää, kevyttä ja lämmintä kashmirvillaa puolestaan saadaan samannimisistä vuohista. Kashmirvuohi laiduntaa korkealla Himalajan vuoristoissa. Laadukas kashmirvilla on kuitenkin varsin hintavaa. Lisäksi laadunvaihtelu on suurta. Kuluttajan kannalta aistinvarainen laadunvarmistus on myös äärimmäisen hankalaa.

Alpakan villa on vielä kohtalaisen harvinaista. Rakenteeltaan se eroaa jonkin verran muista villoista. Se on sileää, liitävääkin, ja lisäksi alpakan villan kuidut ovat erittäin pitkiä. Alpakan villasta voidaan täten valmistaa paitsi lämpimiä ja hengittäviä, myös nukkaantumattomia vaatteita. Alpakan villasta kuidut sisältävät ilmataskuja, jotka aikaansaavat erinomaisen eristävyyden. Alpakan villan sanotaan myös siirtävän kostetutta tehokkaammin, kuin mikään toinen villalaatu. Lisäksi alpakan villa sopii myös niille, jotka ovat villoille allergisia; se ei näet sisällä lainkaan allergisia reaktioita aiheuttavaa lanoliinia.

Muita tekstiileissä käytettäviä materiaaleja ja tuotenimiä

Usein tekstiileissä käytetään erilaisia pinnoite- ja kalvomateriaaleja, joiden tarkoitus on esimerkiksi parantaa vaatteen tuulen- tai vedenpitävyyttä. Kenties tunnetuin nimike on Gore-Tex; PTFE-muovista (teflonista) valmistettu mikrohuokoinen kalvo, joka hengittää ja pitää vettä tehokkaasti. Lisäksi Gore-Tex kestää hyvin kulutusta ja on varsin helppohoitoinen.

Muita vettä- ja tuulta hylkiviä tai kokonaan vedenpitäviä kalvoja ovat mm. Isotex, selluloosasta valmistettu viskoosia muistuttava Lyocell ja vettä tehokkaasti hylkivä softshell, joka ei oikeastaan ole materiaali, vaan pikemminkin yleisnimitys tietylle vaatetyypille.

Yhteenveto

Kuten huomata saattaa, joutuu kuluttaja varsin usein tekemään kompromisseja. Joskus ne ovat sangen epämiellyttäviäkin. Vaateostoksilla saattaa joutua painiskelemaan eettisten kysymysten kanssa ja valitsemaan esim. oman mukavuudenhalunsa, taloudellisen tilanteensa ja ympäristön väliltä.

Sitä mukaa kun tietämys ympäristön tilasta lisääntyy, lisääntyy toivottavasti myös tuottajien into käyttää kierrätettyjä ja muutenkin mahdollisimman eettisesti valmistettuja vaatteita. Lamnian verkkokaupasta löydät takit, housut, päähineet ja muut asusteet työhön, vapaa-aikaan ja monenlaisiin harrasteisiin. Mikäli bongaat tuotteen yhteydessä Lamnian responsibly produced -logon, voit olla varma että tuotteen valmistuksessa vastuullisuuteen on kiinnitetty aivan erityistä huomiota.