Riippumatto teltan vaihtoehtona

Riippumatot, eli hammokit, tarjoavat vaihtoehdon teltassa yöpymiselle. Riippumatto ei vaadi tasaista alustaa, vaan sen voi pystyttää miltei minne tahansa missä kasvaa puita. Riippumatossa käyttäjä on aina lähellä luontoa, ja kunhan hammokki vain on varustettu asiaankuuluvalla hyttysverkolla, pysyvät kiusalliset pistiäisetkin loitolla. Oikeilla varusteilla varmistat miellyttävät yöunet myös kehnon sään aikaan ja viileinä öinä.

Riippumaton käyttö vaatii kuitenkin hiukan totuttelua. Tässä Lamnian oppaassa kerromme lisää riippumaton pystytyksestä, lisävarusteista ja käyttökohteista.

Riippumaton kiinnitys ja säädöt

Riippumatto kiinnitetään hyödyntäen köysiä, nauhoja ja remmejä, sekä sulkurenkaita tai karabiineja. Joissain riippumatoissa kiinnitysremmit lenkkeineen tulevat mukana, mutta karabiinit voi joskus joutua hommaamaan erikseen.

Riippumatto ripustetaan tyypillisesti kahden puun väliin, joskin puun virkaa voi toimittaa myös mikä tahansa muu rakenne, johon kiinnitysköydet saa viritettyä. Hammokkia ei kannata kiinnittää liian korkealle, eikä missään nimessä liian kireälle. Myös maton pituus ja leveys vaikuttavat mukavuuteen ja maton olisikin hyvä olla selvästi käyttäjäänsä pidempi. Leveys taas mahdollistaa miellyttävämmät lepoasennot. Sopiva korkeus on sellainen, että jalat yltävät maahan istuma-asennosta. Toki riippumatto on mahdollista ripustaa myös sisätiloihin, vaikkapa mökkeillessä. Tällöin seinään kannattaa kiinnittää riittävän kestäviä koukkuja ripustusta helpottamaan.

Huomaathan, että riippumaton tulee nimensä mukaisesti riippua. Hyvä tapa on kiinnittää hammokki kahden muutaman metrin päässä toisistaan (n. 3–5 m) sijaitsevan puun välille. Ihanteellisena ripustuskulmana pidetään noin kolmeakymmentä astetta. Jalkopää kannattaa ripustaa hitusen ylemmäs toiseen päätyyn verrattuna. Itseasiassa riippumatossa ei kannata pötkötelläkään aivan luotisuorana. Miellyttävin kokemus saadaan, kun makuulle asetutaan viistottain.  Tarpeen vaatiessa erilaiset niska- ja polvituet auttavat mukavinta nukkuma-asentoa etsiessä.

Riippumattoilijan varusteet

Riippumattoilija tarvitsee maton lisäksi jonkin verran muitakin varusteita, jotka useimmissa tapauksissa on hankittava erikseen. Olosuhteista ja leiriytymispaikasta riippuen tarvitaan ainakin seuraavat:

• Sopivat kiinnitystarvikkeet
• Alushuopa tai makuualusta
• Tarppi kiinnitystarvikkeineen
• Puunhalaajat
• Hyttysverkko
• Suojapussi
• Makuupussi tai peite

Underquilt makuupussin kaverina

Underquiltilla tarkoitetaan eräänlaista riippumaton alle kiinnitettävää aluspeitettä, jonka tarkoitus on suojata käyttäjää maasta hohkavalta kylmyydeltä. Pelkän makuupussin eristys häviää tai ainakin heikkenee dramaattisesti sen kompressoituessa nukkujan painon alla. Selän alla on toki mahdollista käyttää myös retkipatjaa tai vaikkapa solumuovialustaa, mutta tarkoitukseen varta vasten kehitetyllä underquiltilla on monta erityislaatuista valttia. Ensinnäkin alushuopa mukailee riippumaton muotoja ja tarjoaa suojaa myös sivusuunnassa. Ilmapatja saattaa toisinaan olla liukas ja liukua pois nukkujan alta, mutta alushuopa pysyy varmasti vaaterissa.

Mikäli käytät kuitenkin mieluummin ilmapatjaa, kannattaa täyttö jättää hiukan vajaaksi. Monissa riippumatoissa on myös ns. kerrosrakenne, jolloin ilmapatja tai makuualusta voidaan sijoittaa kerrosten väliin.

Sopiva makuupussi valitaan tietysti vuodenajan mukaan. Yhdessä underquiltin kanssa eristys toimii ja pitää käyttäjänsä lämpimänä myös kolealla. Makuupussin vaihtoehtona on yksinkertaisempi retkipeite tai nk. topquilt. Se on rakenteeltaan makuupussia kevyempi ja antaa enemmän liikkumisvapautta, eikä yleensä sisällä ylös asti yltäviä vetoketjuja.  Nyörityksen avulla quilt on yleensä kiristettävissä suppuun, jolloin se suojaa käyttäjää tuulelta.

Mieltymyksiä on monia. Tärkeintä on, että valitset alustan ja yllesi tulevan lämmikkeen yöpymisolosuhteiden mukaisesti.

Riittävän iso tarppi takaa säänsuojan

Pelkässä riippumatossa käyttäjä jää kuitenkin säiden armoille. Pelkkä taivaankansi kattona sisältää riskinsä ja äkillinen sadekuuro pilaa pahimmillaan luontoelämyksen. Siksi riippumattoilija tarvitsee myös tarpin;  kankaisen katoksen, joka hoitaa retkeilykäytössä monta muutakin virkaa ja toimii tarvittaessa jopa itsenäisenä majoitteena.

Tarpin koon kanssa kannattaa olla tarkkana ja valita mieluummin liian iso tarppi kuin vajaaksi jäävä kangas. Tarppi viritetään kiinnitysköysien ja kiilojen avulla hammokin ylle niin, että se peittää riippumaton kauttaaltaan. Tarpin olisi hyvä peittää myös riippumaton ripusteet, sillä sateella vesi voi kulkeutua köysiä pitkin kohti mattoa.

Tarpin voi virittää esimerkiksi suorakulmamuotoon, tai vaikkapa vinottain, niin että se muodostaa eräänlaisen salmiakkikuvion.

Tyypillisesti tarppikankaat ovat neliömallisia. Yleisimmät pituudet ovat 3x3 m ja 4x4 m.

Puunhalaajat suojaavat puun herkkää kuorta

Riippumaton ripustus tapahtuu yksinkertaisimmillaan kiepauttamalla kaksin kerroin taitettu köysi puunrungon ympäri ja pujottamalla se sen jälkeen itsensä läpi. Kiinnityksessä kannattaa käyttää apuna vaikkapa karabiineja. Ennen ripustusta tulee tietenkin tarkistaa puun kunto, lahoa tai liian hentoista riukua ei kannata altistaa raskaalle rasitukselle ja potentiaaliset irto-oksat voivat pahimmillaan aiheuttaa jopa vaaratilanteen. Kun riittävän jykevä, terve puu löytyy, on syytä välttää vahingoittamasta sen runkoa. Tähän tarkoitukseen käytetään niin sanottuja puunhalaajia. Tällä ei suinkaan tarkoiteta luontoaktivisteja, vaan eräänlaisia leveähköjä remmejä, joiden molempiin päihin on ommeltu silmukka. Leveä remmi ei vahingoita puuta toisin kuin ohuempi, paljas nyöri. Monissa riippumatoissa on itsessään paksut köydet, jotka sopivat kiedottaviksi puun ympärille sellaisenaan.

Hyttysverkko on usein elinehto

Suomen suven haittapuoliin kuuluu ehdottomasti täkäläinen hyönteisfauna. Itikoiden, polttiaisten ja mäkäräisten runsas esiintyminen tekee joskus luonnossa oleskelemisesta yhtä helvettiä. Valitettavasti verenhimoiset ötökät tuntuvat suosivan samanlaisia säitä, kuin useimmat eränkävijätkin.

Riippumatossa yöpyessä ötökkäongelma on vielä todellisempi, kuin esimerkiksi teltassa. Mutta ei riippumattolijankaan tarvitse jäädä moskiittojen armoille. Moniin riippumattoihin on ommeltu vetoketjulla varustettu verkko valmiiksi. Ellei, voi sellaisen hankkia erikseen. Verkot on yleensä toteutettu niin, että ne saa tarvittaessa nopeasti ja vaivattomasti pois tieltä.

Riippumaton sadesuoja nopeuttaa myös pakkaamista

Kun riippumattoa ei käytetä, on se hyvä suojata erillisellä sadesuojalla tai suojapussilla. Tällaista suojaa kutsutaan myös nimellä käärmeennahka. Nimitys tulee pitkulaisesta muodosta. Ensin hammokki kiinnitetään puihin, sitten vedetään suoja maton yli rullalle. Tämä suojaa riippumattoa likaantumiselta ja kastumiselta ja nopeuttaa ripustusta. Lähtiessäsi pääleiristä päiväreissuille on tällainen suojapussi erinomainen turva esimerkiksi sateen varalle. Lisäksi suojapussin virittäminen vaatii huomattavasti vähemmän vaivaa, kuin riippumaton uudelleenpystytys ja nopeuttaa pakkaamista.

Riippumatto talvella

Vaikka olot riippumatossa ovat lokoisimmillaan ns. hyvän saan aikana, ei mikään estä käyttämästä riippumattoa myös talviretkeilyssä. Tällöin on tietysti tarpeen huolehtia riittävästä eristävyydestä. Kuolleiden ja mahdollisesti putoilevien oksien ohella talviaikaan on syytä tarkkailla myös oksistoon kertynyttä lumikuormaa.

Missä riippumattoa voi käyttää

Riippumatto tarjoaa oivan vaihtoehdon telttayöpymiselle miltei missä tai milloin tahansa. Kotoisissa olosuhteissamme ainoastaan Pohjoisen puuttomat erämaat ovat maastoa, joka ei varsinaisesti puolla riippumaton käyttöä.

Rapakon toisella puolen hammokit ovat olleet huudossa pitkään ja Suomessakin niiden suosio kasvaa kohisten. Eikä ihme; kunhan riippumattoon vain ensiksi tottuu, tarjoaa se vertaansa vailla olevan luontokokemuksen ja tarjoaa makoisat yöunet lukuisille retkeilijöille, vaeltajille ja muille ulkona yöpymistä harrastaville

Yhteenveto - harjoitus tekee mestarin

Kun puutelista on täydennetty ja tarvittavat varusteet ovat plakkarissa, on aika ryhtyä harjoittelemaan riippumattoilua käytännössä. Ennen tositoimiin altistamista kannattaa mattoa testata ja myös pystyttämistä on syytä harjoitella. Opettelemisen myötä sopivat säädöt löytyvät ja pystyttämisestä tulee rutiininomainen toimenpide. Kun taito on plakkarissa jo valmiiksi, ei autenttisissa olosuhteissa tarvitse opetella kaikkea kantapään kautta.

Toivomme että oppaastamme oli sinulle apua. Ammattitaitoinen henkilökunta auttaa mielellään sinua riippumaton ja tarvittavien lisävarusteiden valitsemisessa.